Aivan liian monta keskeytystä ja viivästystä
Opettajat sekä koulujen ja oppilaitosten johto ovat tehneet venymisen suomenennätyksen kuluneen koronavuoden aikana. Sekään ei kuitenkaan ole riittänyt varmistamaan, että oppiminen olisi onnistunut yhtä hyvin kuin normaaliaikana.
Vaikka tämä on jo tiedetty, Suomen Rehtorien ja MTV:n tuoreen kyselyn tiedot pysäyttävät: Joka viides rehtori arvioi, että hänen koulussaan on oppilaita, joiden koulunkäynti on syystä tai toisesta keskeytynyt etäopetuskaudella. Jopa puolet lukioiden rehtoreista kertoo, että koronatilanne viivästyttää joidenkin lukiolaisten ylioppilaaksi valmistumista.
Vaikka arviot tarkoittavat useimmiten muutamia oppilaita oppilaitosta kohti, nämä luvut koostuvat ihmisistä ja nuorten ainutkertaisista elämäntilanteista. On väärin, että oppilaat ja opiskelijat joutuvat tämän odottamattoman pandemian seurausten maksajiksi. Siksi nyt on kiireesti tehtävä vielä kaikki, mitä vahinkojen vähentämiseksi on tehtävissä. Samalla on varmistettava, että koronan jälkeen pystymme ottamaan uuden suunnan hallitusti.
Paikkaustyömaan on pyörittävä jatkuvasti
Jokainen oppimisvaje, koulunkäynnin keskeytyminen ja valmistumisen viivästyminen on rankka tappio – meille kaikille. Meillä ei ole varaa siihen, että osa nyt koulua käyvästä sukupolvesta joutuu tinkimään tulevaisuuden toiveistaan riittävän tuen puuttumisen takia.
Tämä on erityisen pysäyttävää maassa, joka vielä vähän aikaa sitten saattoi ylpeillä koulupudokkaiden lähes olemattomalla määrällä.
Elämme edelleen kriisiaikaa, ja tahtoa sekä resursseja on toistaiseksi löytynyt vähintään tyydyttävästi tarvittavan lisätuen, opetuksen ja tukitoimien palveluihin. Nämä tuet on myös kohdennettava kunnissa sinne, minne ne on tarkoitettu. Oppimisvajeen paikkaustyömaan pitää pyöriä nyt jatkuvasti.
Tarvitsemme selkeän exit-suunnitelman
Eikä menneiden paikkaaminen yksin riitä. Samaan aikaan on suunnattava katse tulevaisuuteen ja korona-aikakaudesta irrottautumiseen kattavan exit-suunnitelman avulla.
Pitkittynyt kriisi on nakertanut valtavasti henkisiä voimavaroja, ja on selvää, että palautuminen ja uudelleen suuntautuminen uuteen normaaliin ottaa aikansa.
Ilman selkeää suunnitelmaa ja riittävää tuen ja voimavarojen resursointia sekä kansallisesti että paikallisesti emme saa riittävän hyvää starttia koronan jälkeiseen aikaan. Suunnitteluun on otettava ehdottomasti mukaan arjen tuntijat eli opettajat ja oppilaitosjohto.
